Käyttäjä:Qtea

Tuotewiki

Qtea on pakanallinen kiva parittaja ja aikoo osallistua moniin yhteisiin rientoihin.

Iih, oon kyllä tosi pakanallinen ja oon mielelläni erilaisissa riennoissa mutta parittamisen alueella mun suoritukset on kyllä ihan olemattomat. --Qtea 15. lokakuuta 2009 kello 14.54 (UTC)

[muokkaa] Qtean kirjoittama hiano tarina

Mun kyvyt ei kyllä riittäis tällaiseen, en vois ehkä ottaa kunniaa tästä ;-) --Qtea 15. lokakuuta 2009 kello 14.54 (UTC)

Atisroteles ja Plotemaios kirjoittelivat kaikessa rauhassa post scritpumeita Haprianodolin yössä. (Oli vuosi 8 siis, kauan oli aikaa, siitä viis.) Ilta alkoi jo hämärtää (ei kun vitä mittua, eikös nyt ollutkaan ihan yö vielä? no viitä siis) isossa kirjastossa ystäviemme kynien vain sauhutessa – hyvä, ettei kummallakaan ollut vielä käsikramppia liiasta kirjoittamisesta! Atisroteles siemaisi tinttumeetään ja nappasi pari silakkaa naamaan. "Nam!" sanoi Atisroteles innostuessaan mausta. "Hmph", sanoi yttötystävän happamesta suhelinpoitosta äksyyntynyt Plotemaios. "No haista vittu sit", sanoi Atisroteles osoittaen suorastaan krimsonserriblossomilaista äkkipikaisuutta.

Mudda eivädbä giisdeleväd gaveruksed dienneed, eddä girjasdon ulgobuolella lendeli gamala gummidusgaugobudgi... ! Eikun oho perkele, värää tarina. Huamu lenteli. Helevetin iso huamu lenteli, kuapinkokoinen vallan. Huamu hörppäsi kahvia ja mietti suunnitelmaansa. Hän aikoi harjoittaa pakolla sodomiaa ja eteenkin vitummoista gomorriaa kahden pahaa-aavistamattoman, joskin luonteeltaan osa-aikavittumaisen, kirjastossa parastaikaa PS:äilevän miehenpuolikkaan kanssa. Huamu hieroi käsiään yhteen.

"Ei sul yhtään makkaraa o?" kysäisi Atisroteles Plotemaiokselta. "Ömmhgnhmm", vastasi Plotemaios, "katsotaan..." Plotemaios tempaisi jostain esiin avaamattoman makkarapaketin ja aukaisi sen taskustaan löytyneellä puukolla – ja eipä aikaakaan, kun Atisroteles oli pahemman kerran hätkähtämässä häntä kohti Plotemaioksen heitosta syöksyvää paksua ja tervettä makkaraa! Atisroteles otti kopin, kiitti ja alkoi mutustella raakaa nakkipahasta.

Kirjaston lähellä puhelinkopissa puhui kuvankaunis nuori nainen puhelua isälleen. "No joo joo olen jo ostanut jouluksi kinkun, isukki, tiedän että se pitää ostaa jo maaliskuussa pakastimeen säilöön, hyvä, sano äidille terveisiä ja uudelle koiralle kans!" Seksikkäässä söpöydessään nainen astui puhelinkopista ulos ja lähti talsimaan kirjastoon päin. Öinen Haprianodoli oli ihan kaunis paikka, mutta nyt neito tahtoi lukea kirjan ja ajatteli kyseiselle toimitukselle parhaan tapahtumispaikan olevan (jostain syystä öisin auki olevassa) kirjastossa.

Huamu punoi yhä ilkeitä juoniaan kirjaston ulkopuolella lentäen. Sitten huamun piähän putkahti kuningasidea; se tilaisi puhelimitse panssarinyrkin ystävältään, ilmaismyyjä Kekkoselta! Nopeasti huamu naputteli numeron ja nosti kännykän huamunkorvalleen. "Haloo, onko Kekkonen? Hyvä, tuota kaveri, toimitas tänne yks panssarinyrkki!" Ja ääni puhelimessa: "No mihin sie vanha kaveri sitä semmoottista tarttiisit?" "No tokihan minä tarvitsisin, Kekkonen hyvä, sitä, että pääsisin sisälle tällaiseen kirjastoon!" vastasi huamu huastavalla iänensävyllä. "No pistetään perkeles tulemaan, kaveri", sanoi Kekkonen ja sulki puhelimen. "Heh heh heh", sanoi huamu ajatellessaan perverssiä, vaikka minkälaiseen inehmoa vasten inehmon tahtoa pakottavaa suunnitelmaansa.

Atisroteles selaili hermostuneena jotakuta tiiliskiviteosta. "Minun pitäisi perkele soikoon kirjoittaa tähän post scritpumiini jostain vitun ihmisestä, josta tietoa löytyy vain joltain, en tiiä miltä, tän kirjan sivulta ja voi aaaaööoooööeeeääää kun en löydä sitä sivua kun tässä on ainakin parisataa tuhatta sivua tässä kirjassa! Pahat ihmiset häviävät aina – kuten tämän kirjoittaja!" "Joo ota nyt ihan rauhallisesti", sanoi Plotemaios, joka oli huomattavasti toveriaan älykkäämpi. Silloin sisään pamahti ilkeännäköinen, iso huamu tarvikerepun ja panssarinyrkin, jolla oli yhden ikkunan murtanut, kanssa. "ÄÄÄÄÄÄ!!! HUAAAMUUU!!!" huusi Atisroteles. "No niinpä olen", sanoi huamu, "ja olen tullut tänne rikkomaan teidän fyysistä koskemattomuuttanne!" Huamu alkoi kaivaa repustaan asioita samalla kun Plotemaios otti kaikki puukkonsa esiin ja mumisi latinankielisiä solvauksia. Huamu lähestyi kaksikkoa uhkaavasti useissa käsissään pari banaania ja liukuvoidepullo. "Tyirähhähhähhähhähhää!" se huusi. Silloin kuului kolaus, kun nuori nainen astui kirjaston ovesta sisään. Atisroteles ja Plotemaios hätkähtivät ja huomatessaan, noin sekunnin kymmenesosan päästä, neitokaisen loputtoman sievyyden ajautuivat ymmyrkäissilmäisenä tuijottavan tärinän tilaan – kiihotus ja ihastus muodostivat yhdessä kauhun, pelon ja taisteluvalmiuden kanssa jokseenkin itsestään epävarman oloisen seoksen, joka kiehui heidän päissään.

Mutta kaikista suurimman vaikutuksen neidon teatraalinen sisäänastuminen oli tehnyt huamun päähän. Huamu oli normaalisti valkoinen kuin lakana, luonnollisestikin, mutta nyt se oli kalvennut vielä entisestään. Se ei ollut tiennyt, että naisia on muuten kuin satukirjoissa. Nyt se järkyttyi, ja luuli naista Jumalan lähettämäksi enkeliksi. Huamu lensi salamannopeasti rikotusta ikkunasta ulos eikä enää koskaan palannut. Olisi kannattanut sen huamun viettää enemmän aikaansa ihmisten maailmassa niin olisi oppinut, että kyllä niitä naisiakin on.

Huamu, Atisroteles ja Plotemaios... voi vittu minä sählään tämän tarinan ihan plöröksi, nainen, jonka nimi oli muuten, nyt vaikka ottiatuota, Jenni, elivät elämänsä onnellisina loppuun asti sillä mekanismilla että sekä Atisroteles että Plotemaios menivät tämän Jennan vai oliko se nyt Jennin kanssa naimisiin. Sen pituinen se.